Saimpahan sitten aikaiseksi hommata meille uuden auton. Ja vanha saatii melkoisen nopeasti pois pihasta...onneksi. Nyt on kyllä semmoinen menopeli että oksat pois, Mutta toivotaan että tuolla saatas kulkea nyt sitten pitkään eikä tarttis paljoa murehtia. Tai no ainahan noissa jotain ylläreitä tulee, ei mikään kestä ikuisesti mutta no, kuitenkin....

_____

Fiilis on mielessä ollut ihan jees, hiukan meiannut lähtee välillä jopa lapasesta mielialat, mutta kuitenkin onneksi pystyny säilyttämään unet (liian pitkällä uniajalla edelleen)  eikä oo tullu silleen mitään ylilyöntejä. Tänään onneksi ollut ihan silleen hyvä päivä että ei ole mennyt mielialat yli eikä ole romahtanut. Ainakaan vielä.

_____

Kumma juttu tuo paino ja kropan kokomuutokset. Humorisesti ajateltuna siis syyhän ei ole minun että lihoan kun syön vaan syyhän on tietysti ruuan itsensä koska se sisältää niin paljon kaloreita. Tai sitten pitää vaan hymähtää ja syyttää pesuohjelmia siitä että vaatteet ei meinaa välillä mahtua päälle ja joku aina kiristää jostain kohtaa...

Siis no tottakai ihan ajateltuna itseppä minä sitä moskaa(kin) suuhuni tungen, ei sitä kukaan pakota syömään ns.vesuri kurkulla. En edes tiedä just tämän hetkistä painoa mutta kyllä se todella korkea on. Kun saisi edes alemmalle kymmenlyvylle niin sekin riittäisi alkuun. Yli sadassa kilossa elän mutta kaksinumeroiseksi ei painolla mitään kiirettä ole.

En vaan silleen tiedä että oppisko sitä ikinä itseään näkemään hyvännäköisenä. Toisaalta, empä ole ikinä kyllä pitänyt itteeni kauniina tai mitään. Jo nuorena kun painoa oli alle 60kg niin pidin itseäni helvetin rumana koska silloinen "poikaystävä" sanoi mua läskiksi, eikä se hitommoinen masennus ja lihomisen alkaminen auttanut itseluottamuksen kanssa yhtään.

No mutta tässä sitä ollaan, yli kaksi kertaa niin painavana mutta silti voisin väittää että olen miljoona kertaa onnellisempi kuin tuolloin nuorena, tyhmänä ja normaalipainoisena.

_____

Mutta semmosta, hiirejen iltahommiin ja sen sellasta...