Se on outo tunne kun huomaa että ruoka on maistunut paremmin ja jopa muistaa syödä. Tunnen nälkää mielestäni sopivasti, tietysti sama hommahan tässä on edelleen että jos en jostain syystä muista syödä tai sysään näläntunteen syrjään jostain syystä niin kyllä se kostautuu sitten, eilen muistaakseni sai jo yökkiä nälkää, onneksi on banaania jäämaapissa, noissa tilanteissa se on oikein hyvä juttu. Sitäpaitsi tykkään banskusta, olen lapsesta asti ollut aika kova niitä syömään ja niin olen kyllä kieltämättä edelleenkin...

Mieheni ehdotti tuossa yksi päivä että jospa tehtäis jotain oikeesti hyväskää kunnon ruokaa jotta minäkin saisin syödyksi muutakin kuin mysliä ja jukurttia pari kertaa päivässä. Eilen tehtiin tortilloja, tänään tehtiin hampurilaisia. Olen tänään muuten syönyt neljästi ja iltapalan aika alkaisi tässä olemaan. Hassua ajatella että olen sitten tänään iltapalan jälkeen syönyt VIISI kertaa kun vastahan ruoka ei maistunut lainkaan ja söin päivässä pahimmillaan vain kahdesti ja nekin melkein itseni pakottamalla...

Painokin muuten laskenut, tämähän on vallan hienoa. Tässä nyt pitäisi miettiä että kun aloitin tuossa oku aika sitten yhteistyön personal trainerin kanssa, siis ihan ravintoasioiden merkeissä niin jatkanko vielä vai pidänkö esimerkiksi kuukauden välissä ja sitten otettaisi uusi jakso vasta. Tällä hetkellä tuntuu, että tarvitsisin jonkun ns. "vahtimaan" mun tekemisiä ja tekemättä jättämisiä mutta toisaalta se jotenkin...... En tiedä, olen aika ristiriitaisissa tunnelmissa asian kanssa.

Onhan hän saanut mun ajatusmaailmaani jonkun verran muutosta parempaan, en ole ihan niin hataralla pohjalla asioiden kanssa. Mutta onko se sitten sitä jotain yksinäisyydenpelkoa, siis sillä tavalal että paljää ettei prjää asian kanssa yksin, vielä... Vissiin puuttuu edelleen sitä itseluottamusta....

_____

Taannoin olen kirjoittanut että mulla on todettu fibromyalgia, siis joskus viime syksynä. Tuossa jokunen aika sitten varailin jatkuvien fyysisten kipujen takia ja tässä yksi päivä kävin sitten varatulla ajalla. Puhuttiin paljon tuosta fibromyalgiasta ja sen lisäksi asiaan liitettiin sitten mun kaksisuuntainen mielialahäiriö ja sen hoito koska kuitenkin sekä mielialalääkkeet että fibrolääkitys pitäisi osua yksiin. Puhuttiin siinä sitten tosiaan mielialalääkityksestä ja lääkäri sanoi että hän ottaa yhteyttä psykiatrian osastoon (tai jonnekkin, en muista sitä hänen sanavalintaansa) ja kysyy neuvoa että miten mielialalääkeasian kanssa edetään. Sain myös kipuihin lääkettä jonka pitäisi toimia myös mielialaan ja saapa nähdä miten käy. Sovittiin että lääkäri soittaa sitten aikanaan ja kysyy kuulumiset ja käydään läpi miten on mennyt.

_____

Nytpä täytyy lähteä jo koirien kanssa pihalle ja sitten iltatoimet kutsuu. Ja se iltapala... Kiirus ettei junnukoira tee tarpeita sisälle...