Olen nyt monta päivää ollut kirjoittamassa tänne, vaan kun AINA tullut jotain muuta tekemistä kesken tekstin ja homma jäänyt sen siliän tien.

_____

Katselin eilen tästä koneelta tuohon pihalle (jälleen kerran kesken tänne kirjoittelun) ja näin tuossa kuistilla ruohonleikkurin. Sain yhtäkkiä maailman parhaan idean: Päätin että laitan takin päälle ja saappaat jalkaan ja painun pihalle LEIKKAAMAAN NURMIKKOA!! Aloitin takapihalta, laulelin ja tanssin musiikin tahidissa, ja siellä kun alkoi homma olla lopussaan niin innostuin, huristelin sitten koko pihan nurmet kerralla. En ole varmaan ikinä edes viikossa hikoillut niin paljon kuin eilen sen ruohonleikkurin kanssa, KAIKKI vaatteet oli hiestä märkiä. Huh. Mutta kyllä oli IHANA tunne ja meinasi ihan herkistyä kun sai sanoa lähellä seisoskelevalle puolisolle että "tiedätkös mitä...", tönäistä ruohonleikkuria kauemmas (sammuu kun päästää irti) ja kirkua "JES!! MÄ TEIN SEN!!". Olen itsestäni niin helvetin ylpeä että tein loppuun asti urakan jonka päätinkin tehdä. Hyvä minä!

Toivotaan, että tuo ruohonleikkuu olisi ollut ensimmäinen askel itsekuriin ja sitkeyteen saada aloittamani asiat alusta loppuun asti.

_____

Käytiin tänään pyörähtämässä autohuollossa, kaupassa ja hammaslääkärissä. Soittelin siis herättyäni hammashoitolalle että suu sattuu ja kutisee aivan sietämättömästi. Vaikka päivystysajat oli kaikki täynnä, sain kuitenkin ajan lääkärille. Tämä meidän hammashoitolan lääkäri konsultoi hammaskirurgia (kävin alkuviikosta poistattamassa viimeisen viisurini) ja tämä kirurgi sanoi että alaviisurit on pirullisia mutta tuo kipu ja sietämätönkin kutina johtuu paranemisprosessista. Buranaa ja Panodiiliä (eikun siis Panadolia) naamaan 3x päivässä niin pitäisi kyllä alkaa auttamaan.

_____

Päivällä kun tultiin siinä ennen kolmea vissiin kotiin niin täyttelin itselleni kaksi sämpylää ja keittelin sumpit seuraksi. Tein tuossa ehkä pari tuntia sitten meille iltaruuaksi kanarisottoa, mies söi parikin annosta ja itse ajattelin vasta tuossa ehkä reipas puolisen tuntia sitten että otan annoksen. Tuossahan tuo ruoka-annos möllöttää lautasella koneen vieressä mutta ei jostain syystä tee yhtään mieli syödä. Ei kai nyt TAAS ala se ongelma, etten syö kun kerran pari päivässä kun ei vaan yksinkertaisesti mene alas. Huoh... Tosin hedelmät on koukuttavia, niitä söisi vaikka pitkin päivää jos vain malttaisi keskittyä syömään ylipäätään yhtään mitään, mutta kunnon ruoka ei sitten alas tunnu menevänkään.

_____

Tulipa mieleen, että nuorena olin jo aika koiraihminen. Haaveilin tulevani eläinlääkäriksi, tai vaikkapa perustavani koirahoitolan. Myös koirakennelistä olen haaveillut ja se haave taitaakin olla ainoa, joka on jäänyt haaveista mieleen päällimmäiseksi. Olen hypoteettisesti mieheni kanssa jutellut kenneltilojen rakennuksesta ja tontin tuunaamisesta sellaiseksi, jotta mahdollisesti useamman koiran pitäminen olisi mahdollista.

Tosin, itse en ainakaan HETI ole koko ajan ns. "työkuntoinen" että jaksaisin täysipäiväisesti hoitaa monen koiran tarpeet. Lähtökohtaisesti kuitenkin perusasia on se, että kunto pitää olla niin hyvä, että pystyy tarjoamaan koirille VAIN parasta alusta alkaen. Tällä hetkellä puitteet riittäisi hyvin kyllä kahteen koiraan, mutta en sitten tiedä kuinka riittäisi sitten useampaan. Enitenhän ajatusta jarruttaa se, että emme ole Roope Ankka ja Kroisos Pennonen.

*(Onhan meillä "kohta" ne häätkin tulossa, joita varten on sormusostokset ym. asiat ajankohtaisia. Sormuksetkin on HURJAN kalliita, mies kun ei halua meille mitään hopeista "rihkamaa" vaan kun kerran elämässä naimisiin mennään niin hän haluaa satsata vihkisormuksiin).

Olen joskus 6 vuotta sitten suunnitellut poikueita hiirille, mutta silloin kirjanpito sun muut omat paperihommat koituivat minulle liian vaikeaksi asiaksi pitää ajan tasalla. Nykyään kuitenkin suunnittelen paljon huolellisemmin asioita, usein jopa todella pitkään ja teen jopa monta erilaista suunnitelmaa, jotta saisin varmemmin suunnitelmani toimimaan. Toivoisin tietysti, että jospa muutaman vuoden sisään saisin suunniteltua asian niin pitkälle, moneen kertaan ja suomeksi sanottuna helvetin hyvin, että saisin sen jopa toteutettua. Toivon tottakai että niin käy, että saan suunnitelmani toteutettua. Yhdessä mieheni kanssa suunnitellen, yhdessä hänen kanssaan toteuttaen.

_____

Mutta nyt touhuamaan kaikenlaista.