tiistai, 17. huhtikuu 2018

hööhöö

Se on outo tunne kun huomaa että ruoka on maistunut paremmin ja jopa muistaa syödä. Tunnen nälkää mielestäni sopivasti, tietysti sama hommahan tässä on edelleen että jos en jostain syystä muista syödä tai sysään näläntunteen syrjään jostain syystä niin kyllä se kostautuu sitten, eilen muistaakseni sai jo yökkiä nälkää, onneksi on banaania jäämaapissa, noissa tilanteissa se on oikein hyvä juttu. Sitäpaitsi tykkään banskusta, olen lapsesta asti ollut aika kova niitä syömään ja niin olen kyllä kieltämättä edelleenkin...

Mieheni ehdotti tuossa yksi päivä että jospa tehtäis jotain oikeesti hyväskää kunnon ruokaa jotta minäkin saisin syödyksi muutakin kuin mysliä ja jukurttia pari kertaa päivässä. Eilen tehtiin tortilloja, tänään tehtiin hampurilaisia. Olen tänään muuten syönyt neljästi ja iltapalan aika alkaisi tässä olemaan. Hassua ajatella että olen sitten tänään iltapalan jälkeen syönyt VIISI kertaa kun vastahan ruoka ei maistunut lainkaan ja söin päivässä pahimmillaan vain kahdesti ja nekin melkein itseni pakottamalla...

Painokin muuten laskenut, tämähän on vallan hienoa. Tässä nyt pitäisi miettiä että kun aloitin tuossa oku aika sitten yhteistyön personal trainerin kanssa, siis ihan ravintoasioiden merkeissä niin jatkanko vielä vai pidänkö esimerkiksi kuukauden välissä ja sitten otettaisi uusi jakso vasta. Tällä hetkellä tuntuu, että tarvitsisin jonkun ns. "vahtimaan" mun tekemisiä ja tekemättä jättämisiä mutta toisaalta se jotenkin...... En tiedä, olen aika ristiriitaisissa tunnelmissa asian kanssa.

Onhan hän saanut mun ajatusmaailmaani jonkun verran muutosta parempaan, en ole ihan niin hataralla pohjalla asioiden kanssa. Mutta onko se sitten sitä jotain yksinäisyydenpelkoa, siis sillä tavalal että paljää ettei prjää asian kanssa yksin, vielä... Vissiin puuttuu edelleen sitä itseluottamusta....

_____

Taannoin olen kirjoittanut että mulla on todettu fibromyalgia, siis joskus viime syksynä. Tuossa jokunen aika sitten varailin jatkuvien fyysisten kipujen takia ja tässä yksi päivä kävin sitten varatulla ajalla. Puhuttiin paljon tuosta fibromyalgiasta ja sen lisäksi asiaan liitettiin sitten mun kaksisuuntainen mielialahäiriö ja sen hoito koska kuitenkin sekä mielialalääkkeet että fibrolääkitys pitäisi osua yksiin. Puhuttiin siinä sitten tosiaan mielialalääkityksestä ja lääkäri sanoi että hän ottaa yhteyttä psykiatrian osastoon (tai jonnekkin, en muista sitä hänen sanavalintaansa) ja kysyy neuvoa että miten mielialalääkeasian kanssa edetään. Sain myös kipuihin lääkettä jonka pitäisi toimia myös mielialaan ja saapa nähdä miten käy. Sovittiin että lääkäri soittaa sitten aikanaan ja kysyy kuulumiset ja käydään läpi miten on mennyt.

_____

Nytpä täytyy lähteä jo koirien kanssa pihalle ja sitten iltatoimet kutsuu. Ja se iltapala... Kiirus ettei junnukoira tee tarpeita sisälle...

sunnuntai, 8. huhtikuu 2018

heepodee

Koitin jo tuossa yks ilta kirjotella tänne mut jotenkin tuli taas joku ihme puuska, alkoi vituttamaan aika ankarasti ja menin pois koneelta. Mutta jospa nyt sitten jotakin sais ees kirjoteltua. Pätkii kyllä ihan kauheasti, ajatus karkaa ihan jatkuvasti minne lie avaruuksiin mutta koitan nyt edes jotain tekstiä saada luotua...

_____

Tuossa maaliskuussa hommasin meille osaavan henkilön kaatelemaan muutaman puun. Saampahan edes minä laitettua asioita hiukan eteenpäin kun muut tuntuu et vaan puhelee ja jahkailee. Niitä nyt pienissä määrin sitten rämmitty tuolta hangesta varastoon. Oon saanut käyttää kroppaa oikeen kunnolla, mies on antanut mun pähkäillä isona pöllejä ojasta pois ja sitten auttanut kun olen apua tarttennut mutta itse olen käytännössä saanut hankkia niiden puiden parissa onnistumiseniloa itselleni.

Kiipesin vissiinkin pari viikkoa sitten talon katon reunalle. En todellakaan hyvikseni tai siksi että olisin tahtonut päästä katonharjalle pelleilemään vaan ihan lumia tiputtelin palotikkailta sen mitä ylsin järjellä menemättä kokonaan katolle. Nyt ollut niin kovin lämmintä muutaman päivän että oon kyllä miettinyt pitäisikö joku energinen päivä lähteä "apinoimaan" ja tiputella lunta. Siis mikäli lämpö ei ehdi niitä sulattamaan tai tiputtamaan ennen minua.

Kiipeilystä puheenollen en ole aikuisiällä tainnut tuota katon reunaa korkeammalla käydäkkään. Siis jos torpan toista kerrosta ei lasketa. Taitaa edellinen irrotus maapinnalta olla viime kesältä kun kiipesin pikkusen vyötäröä korkeammalle kivelle hetkeksi.

_____

Hajotin muuten viime kuussa meidän pyykkikoneen. Nytpä on siis uusi. Entinen oli päältätäytettävä, muistaakseni 5kg täytöllä ja tämä uusi on sivustatäytettvä, muistaakseni 7kg täyttömäärällä. On kätsy ja aika helppo mööpeli tuo uusi. Ei ollut mun mielestä huono valinta.

Viime viikolla ostettiin ja käytettiin astianpesukoneen puhdistusaine. Se semmonen "laita pullo alassuin lautastelineeseen alakoriin ja pyöräytä kuuma ohjelma". Nyt on minun mielestä paljon puhtaampaa pesu- ja huuhtelutulosta, ei jää sitä helvetin pesuainetta astioiden pintaan, yäk...

Nyt kun mietin niin on kyllä ollut hävytöntä etten ole aiemmin tajunnut miten paljon kodin mööpeleissä ja siis toki itse kodissa oikeasti on huolehtimista. Olen vissiin alkanut jollain tasolla ymmärtämään, että pesemättömät astiat ja niistä lähtevä kuvottava käry ei luo kyllä yhtään viihtyvyyttä. Imuroinnista ja lattioiden pesustakin on tullut jo ihan jopa siedettävää touhua. Tuo aikuinen koira karvaa aika paljon ja junnulla käy välillä vahinkoja ja tulee pissa lattialle (välillä tosin ihan tulee viereen, kyylää suoraan silmiin ja kyykkää kuset lattialle, mistä lie mieltään osoittelee ajoittain...) että ihan koko perheen mukavuuden takia on siivottava melkoisen tiheään.

_____

Eteisestä siirrettiin naulakko huiskuuseen, maalattiin takaseinä siistiksi ja ostin tuohon uudet kaapit (käytettynä). Vanhan naulakon tankopuolen osasta tarkoitus on tehdä terraario. Kesken sekin homma ollut taas monta päivää, pitäisi saada psyykattua itsensä siihen mielentilaan että jaksaisi vaikkapa edes hiukan eteenpäin. Kyllä se siitä vielä valmistuu, meitä on onneksi kaksi fiksua tyyppiä sitä tekemässä, ei siitä voi tulla muuta kuin helvetin hieno!

_____

Mutta ompa se tästä taas mentävä koneelta pois, alkaa olemaan ilta niin pitkällä että joutaa jo tämä mööpeli kiinni.

sunnuntai, 18. maaliskuu 2018

*ei otsikkoa...*

Juokseepa tuo aika lujaa vauhtia. Jotenkin tuntuu että päivissä ei meinaa pysyä mukana kun tuntuu välillä että vaikka kuinka aikaseen heris niin kohta pitäs mukamas taas olla menossa nukkumaan. Ajantaju vissiin "hiukan" kateissa...?

Kamalasti koittanut purkaa itseä tässä psykapolilla ja miehelle ja vähän ystäville mutta tuntuu että ei sitä oikeen pysty samalla tavalla purkamaan itseä puhumalla kun mitä kirjottamalla. Kirjottamalla sentään voi edes vähän miettiä mitä sanoo mutta puhuessa kun tuntuu että mulal suu käy mutta en hallitse ollenkaan itseäni, ääneen sanottua on vaikea pyyhkiä pois ja kertoa toisessa muodossa tai ihan vaikka jättää kokonaan kertomatta mikä sikäli välillä ois ihan aiheellista.

Keskittyminen asioihin tuntuu olevan välillä täysin nollassa ja muutoin se on vissiinkin ihan se hurjat 10pinnaa että ei kauheasti tule loppuun tehtyä asioita. Vielä viime kesänä tuntui että pystyin keskittymään vaikkapa just autotallin seinien sotkemiseen ihan tuntitolkulla, kävin vaan syömässä ja lepuuttamassa jäseniä ja taas kohta olin tallissa pensseli kädessä. Ei vaan pysty eikä kykene.

Unohtalu on pahentunu aika paljon tässä alkuvuodesta, ihan kun ei ois riittänyt että aloin jo aiemmin unohtelemaan jopa omaa henkilötunnustani. Vaikka katsoisin aamulla päivämäärän johon herään, en välttämättä enää muutaman minuutin päästä sitä muista. Kaiken joutuu kirjoittamaan lapuille ja erilaisille papereille ja teippaamaan jopa pitkin alakertaa että muistan mitä tarvitsee. Ainoa vaan että se sama asia pitäis kirjoittaa melkeen joka seinään hevosen kokosilla kirjaimilla koska kun siitä lapun luettuani käännyn ja otan kaksi askelta niin en enää välttämättä muista minne olin menossa ja mitä piti siellä tehdä. Saatan vaikka kesken kahvimukillisen saada välähdyksen asiasta joka pitäisi tehdä mutta kun nousen seisomaan pöydän äärestä niin parin askelen päästä huomaan että olen unohtanut mitä piti mennä tekemään. Ja se asia saattaa olla jopa ihan vessassakäynti. Istun takasin kahvipöytään ja kohta havahdun uudelleen siihen että on pissahätä. Nousen, lähden kävelemään vessaa kohti, mutta jos näen jonkin epäkohdan matkalla huussiin niin pissahätä unohtuu saman tien ja alan touhuamaan muuta. Kyllä se huussiin meno siinä vaiheessa muistuu viimestään mieleen kun meinaa pissa olla jo housussa...

Ei vaan paletti siis meinaa pysyä oikeen kasassa...

Nostin tuossa saunan jälkeen (eli jo useempi tunti sitten) tarviketta tuohon näkösälle että teen yhden jutun mutta eipä sitäkää tullu alotettua tänään.

Alkaa olemaan aika voimaton ja paha olo näitten saatanan olojen ja tuntemusten kanssa, niin psyykkisten kun fyysisten. Lähiaikoina olen kironnut kyllä tuon fibromyalgian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön aika monesti mutta mitäpä se asioita edistäis. Välillä sitä itselleen kiroaa että niitä kipuja on niin henkisellä puolella kun kropassakin eikä niille voi mitään joten LAKKAA NAINEN VALITTAMASTA, mutta sepä helpommin sanottu kun tehty.

Miltähän tuntuisi olla normaali? Mitähän se käsite edes tarkoittaa, millaset on normaalin kriteerit? Millastahan ois kulkea terveen papereilla, kuinkahan sitä sitten maailman ja sen asiat näkis?

_

En kyllä äkkiseltään muista elämästä AINUTTAKAAN päivää jollon ei ois ollut yksi, useampi tai jopa kaikki näistä...: Paha olo, ylienerginen olo, ahdistusta, pelon tunnetta, fyysistä kipua, aggressiivinen olo, outoa unohtelua, elämänhalun puutosta enempi tai vähempi, yhtäkkinen tyhjä olo tai ihan vaan suomalaisittain "kunnon vitutus".

_____________

Nyt kyllä yritän keskittyä niihin arjen muihin asioihin tässä... Tai sitten en, katoaa ajatukset ja sanat ihan kun vesitippa saharassa, en saa oikeen mitään järkevää juttua kiinni. Turhauttaa tällänen!!!!!!

Taitaa se olla vain sitä vaille tämä päivä että koirille antaa iltaruuan, käyttää heidät vielä pihalla ja sitten painelee petiin, iskee kuonokopan kärsälle. Toivottavasti nukku-ukko ei heitä hiekkoja väärään päähän kroppaa ettei ala hietämään ja sitä myöden tietää että huominen menis perseelleen.......

Koitan muistaa kirjotella "vähän useemmin", pakko alkaa yrittää purkaa tosiaan kirjottamalla tätä päätä kun ei pelkkä puhuminen näköjään auta....

torstai, 4. tammikuu 2018

...kakstuhatta ja kahdeksantoista...

"Uusi vuosi ja uusi minä. Paskat. Oon ihan sama mulkku kuin ennenkin"

Eli näkemiin 2017, tervetuloa 2018!!!

_____

Tänään ollut ihan pirullisen hyvä päivä!!

Olen jaksanut touhuta vaikka ja mitä. Heräsin jo aamulla yhdeksän pintaan (yöllä kävin myös kerran tai pari pennun kanssa ulkona), nukuin niin järkyttävän hyvin että jaksaa jaksaa. Koirien kanssa on tullut touhuttua ahkerasti, pyykkiä pesin koneellisen, pari koneellista astioita.......

_____

Voi ajatella, että tuo pentu on ollut meillä nyt tänään kuukauden. Nopeasti se aika kuluu, huh.

Helposti on muuten tuo pentunen tottunut talon aamujen tapoihin. Koirat herättä minut yhteistuumin, noustuani suunnistetaan yhdessä ulko-ovelle ja pojat painuu keskenään ulos. Sielläpähän juoksevat, riekkuvat ja tekevät aamutarpeensa, itse kerkiän sillä aikaa omalle aamun vessakäynnille, puen päivävaatteet päälle ja sitten... Joinain päivinä puen myös ulkovaatteet ja kenkulit jalkaan ja painun itsekin pihalle koirien kanssa höseltämään, joinain päivinä vain avaan ulko-oven ja huhuilen pojat takaisin sisälle.

Aamukahvit (siis mulle, eikä koirille) ja aamupalat esille ja siitä se päivä sitten lähtee aina käyntiin.

_____

Mutta nytpä ulkoistaudun iltariekkumisille koirien kanssa ja iltajutut vuorossa.

sunnuntai, 24. joulukuu 2017

Kuusen pienet kynttiläiset...

...on edelleen kaupassa. Viime jouluna kuusessa olleet "kynttilät" meni rikki joten uutta piti ostaa, no jäi ostamatta. Tänä jouluna kuusi menee ilman niitäkin, tungettiin siihen senkin edestä sitten pörheit nauhoja ja koristepalleroita.

_____

Joulu.

Pitkästä aikaa semmoinen että olen ollut itku pinnassa. Onnellisuudesta, surullisuudesta, ikävästä.......

Ihminen, jota mun on ollut järkyttävä ikävä jo vaikka kuinka kauan tuli meille eilen kyläilemään. Tänään sitten aamusella lähdettiin koko poppoo tämän kylässä olleen henkilön äidin luona käymään (kahvilla), sitten käytiin hänen isänsä luona (kahvilla) ja sinne jäi tyyppi viettämään aaton. Me jatkettiin matkaa...

Siitä sitten ajeltiin miehen kanssa kahdestaan tuon mieheni äidin ja tämän miesystävän luokse jouluruualle ja -kahville. ensimmäistä kertaa vissiinkin vuosiin söin KINKKUA niinkuin en ois ikinä ruokaa saanut. Kakunkin oli miehen äiti väsännyt. Käytiin tottakai mieheni äidin miesystävän koirat tervehtimässä ensimmäisenä, kuten aina ollut tapana. Tämä koirien omistaja oli aivan ihmeissään kun myöhemmin kerroin tilanteesta että menin tämän uroskoiran häkille niin sain tältä karvakorvalta semmoisen suukon että siinähän ihan kävi kieli suussa asti. IKINÄ ei ole kuulemma suukotellut KETÄÄN.

Ei tarvinnut näkjään keittää kotona kahvia laisinkaan kun sitä halusivat tarjota joka osoitteessa. Mukava kyläilyreissu oli kaiken kaikkiaan.

Ikävä on kyllä omaakin perhettä tuolla kaukana. Yksi siskoista ulkomailla (ellei ole tullut Suomeen jouluksi) ja vanhemmat sekä toinen sisko pitkän matkan päässä. En ole nähnyt heitä sitten vissiin joulun 2013 jälkeen lainkaan.

_____

Tuossa vissiin reipas viikko sitten tein piparitaikinan itse. Sai möllöttää jääkaapissa yön yli ja seuraavana iltapäivänä sitten aloin paistelemaan pipareita jos jonkinmoisia. Pääoperaationa kuitenkin tehdä piparitalo ja saada se vielä ensimmäistä kertaa pysymään kasassa. Päivän tai pari sai taloelementit odottaa ennen kuin aloin tuumasta toimeen. Täytyy sanoa, että vaikka tuo nyt ei olekkaan mistään kauneimmasta päästä niin silti olen itsestäni aika ylpeä että kuitenkin sain valmiiksi. Pipareita myös koristelin ihan hullunkiilto silmissä, talon kasauksen aloitin jo päiväsellään, miksiköhän mies kyseli puoliltaöin että meinasinko koska lopettaa...? Eilen vielä päiväsellään koristelin pari keksiä.

_____

Tässä olen huomannut tuossa pentukoirassa ihan hyvänkin piirteen (ajoittain). Hän menee eteiseen, kuopsuttaa tuulikaapin ovea ja ilmoittaa sillä, että olisi aika päästä pihalle (mutta jos et sillä millisekunnilla ole jo ovea aukomassa hänen mataluudelleen niin tarpeet tulee justiinsa ja siihen paikkaan). Tosin yleensä hän kyllä vielä kakkii eteiseen ja laskee pissat "jonnekkin" missä nyt sattuukaan olemaan hänen mielestän hyvä paikka. Mutta kyllä tämä tästä.

Mies on kovasti sitä mieltä että tuosta pennusta "ei tule koiraa" mutta olipa hän samaa mieltä pentuaikana tuosta meidän kultaisestakin ja voi mikä hurmuri on pojasta tullut! Kovasti on myös eräs henkilö toitottanut että pitää olla tiukka kuri koiralla jotta siitä tulee kunnollinen. Sanoi sitä jo tuon kultaisenkin pentuaikana ja samaa toitottaa nyt tämän uuden pennun kohdalla. Ulkopuoliset ihmiset joska ei elä meidän kodissa ja tunne meidän perheen tapoja niin talk to my hand. (Ja kyllä, jos tätä tekstiä lukee suuttuneena nyt pilkunnussija, niin perheellä tarkoitan itseäni, aviomiestäni, kahta koiraamme ja kolmea viljakäärmettämme. Meille kun ei ihmislapsia tule...)

"Pellossa" on kultainen kasvanut ja ei ole kyllä muuttunut korkkiruuviksi vaikka välillä mulkku (anteeksi kielenkäyttö) onkin. Mutta ei katsokaas mopolla mahdottomia... Minusta tuo kultainen on kasvanut niin hienosti sekä henkisesti että fyysisesti että ei paremmasta väliä. Ei olisi voitu parempaa koiraa saada.

Vaikka kuka toitottaisi mitä, niin uskon vakaasti siihen, että aion kasvattaa tämän pentukoiran samoilla linjoilla kuin kultaisemmekin on saanut kasvaa. Niin on kultainenkin pentuna mm. oppinut nopeasti sisäsiistiksi ja lopettanut aika nopeasti myös hampaistelun.

_____

Herranen aika kun kellokin juoksee, viisarit näyttää jo ns. nukkumaanmenoaikaa. Tämä muori taitaa nappasta iltalääkkeet, käy koirien kanssa ulkona vielä pyörähtämässä ja sitten joutaa tämä revohka yöunille.

Toivon sinulle mukavaa joulunaikaa!!!