torstai, 4. tammikuu 2018

...kakstuhatta ja kahdeksantoista...

"Uusi vuosi ja uusi minä. Paskat. Oon ihan sama mulkku kuin ennenkin"

Eli näkemiin 2017, tervetuloa 2018!!!

_____

Tänään ollut ihan pirullisen hyvä päivä!!

Olen jaksanut touhuta vaikka ja mitä. Heräsin jo aamulla yhdeksän pintaan (yöllä kävin myös kerran tai pari pennun kanssa ulkona), nukuin niin järkyttävän hyvin että jaksaa jaksaa. Koirien kanssa on tullut touhuttua ahkerasti, pyykkiä pesin koneellisen, pari koneellista astioita.......

_____

Voi ajatella, että tuo pentu on ollut meillä nyt tänään kuukauden. Nopeasti se aika kuluu, huh.

Helposti on muuten tuo pentunen tottunut talon aamujen tapoihin. Koirat herättä minut yhteistuumin, noustuani suunnistetaan yhdessä ulko-ovelle ja pojat painuu keskenään ulos. Sielläpähän juoksevat, riekkuvat ja tekevät aamutarpeensa, itse kerkiän sillä aikaa omalle aamun vessakäynnille, puen päivävaatteet päälle ja sitten... Joinain päivinä puen myös ulkovaatteet ja kenkulit jalkaan ja painun itsekin pihalle koirien kanssa höseltämään, joinain päivinä vain avaan ulko-oven ja huhuilen pojat takaisin sisälle.

Aamukahvit (siis mulle, eikä koirille) ja aamupalat esille ja siitä se päivä sitten lähtee aina käyntiin.

_____

Mutta nytpä ulkoistaudun iltariekkumisille koirien kanssa ja iltajutut vuorossa.

sunnuntai, 24. joulukuu 2017

Kuusen pienet kynttiläiset...

...on edelleen kaupassa. Viime jouluna kuusessa olleet "kynttilät" meni rikki joten uutta piti ostaa, no jäi ostamatta. Tänä jouluna kuusi menee ilman niitäkin, tungettiin siihen senkin edestä sitten pörheit nauhoja ja koristepalleroita.

_____

Joulu.

Pitkästä aikaa semmoinen että olen ollut itku pinnassa. Onnellisuudesta, surullisuudesta, ikävästä.......

Ihminen, jota mun on ollut järkyttävä ikävä jo vaikka kuinka kauan tuli meille eilen kyläilemään. Tänään sitten aamusella lähdettiin koko poppoo tämän kylässä olleen henkilön äidin luona käymään (kahvilla), sitten käytiin hänen isänsä luona (kahvilla) ja sinne jäi tyyppi viettämään aaton. Me jatkettiin matkaa...

Siitä sitten ajeltiin miehen kanssa kahdestaan tuon mieheni äidin ja tämän miesystävän luokse jouluruualle ja -kahville. ensimmäistä kertaa vissiinkin vuosiin söin KINKKUA niinkuin en ois ikinä ruokaa saanut. Kakunkin oli miehen äiti väsännyt. Käytiin tottakai mieheni äidin miesystävän koirat tervehtimässä ensimmäisenä, kuten aina ollut tapana. Tämä koirien omistaja oli aivan ihmeissään kun myöhemmin kerroin tilanteesta että menin tämän uroskoiran häkille niin sain tältä karvakorvalta semmoisen suukon että siinähän ihan kävi kieli suussa asti. IKINÄ ei ole kuulemma suukotellut KETÄÄN.

Ei tarvinnut näkjään keittää kotona kahvia laisinkaan kun sitä halusivat tarjota joka osoitteessa. Mukava kyläilyreissu oli kaiken kaikkiaan.

Ikävä on kyllä omaakin perhettä tuolla kaukana. Yksi siskoista ulkomailla (ellei ole tullut Suomeen jouluksi) ja vanhemmat sekä toinen sisko pitkän matkan päässä. En ole nähnyt heitä sitten vissiin joulun 2013 jälkeen lainkaan.

_____

Tuossa vissiin reipas viikko sitten tein piparitaikinan itse. Sai möllöttää jääkaapissa yön yli ja seuraavana iltapäivänä sitten aloin paistelemaan pipareita jos jonkinmoisia. Pääoperaationa kuitenkin tehdä piparitalo ja saada se vielä ensimmäistä kertaa pysymään kasassa. Päivän tai pari sai taloelementit odottaa ennen kuin aloin tuumasta toimeen. Täytyy sanoa, että vaikka tuo nyt ei olekkaan mistään kauneimmasta päästä niin silti olen itsestäni aika ylpeä että kuitenkin sain valmiiksi. Pipareita myös koristelin ihan hullunkiilto silmissä, talon kasauksen aloitin jo päiväsellään, miksiköhän mies kyseli puoliltaöin että meinasinko koska lopettaa...? Eilen vielä päiväsellään koristelin pari keksiä.

_____

Tässä olen huomannut tuossa pentukoirassa ihan hyvänkin piirteen (ajoittain). Hän menee eteiseen, kuopsuttaa tuulikaapin ovea ja ilmoittaa sillä, että olisi aika päästä pihalle (mutta jos et sillä millisekunnilla ole jo ovea aukomassa hänen mataluudelleen niin tarpeet tulee justiinsa ja siihen paikkaan). Tosin yleensä hän kyllä vielä kakkii eteiseen ja laskee pissat "jonnekkin" missä nyt sattuukaan olemaan hänen mielestän hyvä paikka. Mutta kyllä tämä tästä.

Mies on kovasti sitä mieltä että tuosta pennusta "ei tule koiraa" mutta olipa hän samaa mieltä pentuaikana tuosta meidän kultaisestakin ja voi mikä hurmuri on pojasta tullut! Kovasti on myös eräs henkilö toitottanut että pitää olla tiukka kuri koiralla jotta siitä tulee kunnollinen. Sanoi sitä jo tuon kultaisenkin pentuaikana ja samaa toitottaa nyt tämän uuden pennun kohdalla. Ulkopuoliset ihmiset joska ei elä meidän kodissa ja tunne meidän perheen tapoja niin talk to my hand. (Ja kyllä, jos tätä tekstiä lukee suuttuneena nyt pilkunnussija, niin perheellä tarkoitan itseäni, aviomiestäni, kahta koiraamme ja kolmea viljakäärmettämme. Meille kun ei ihmislapsia tule...)

"Pellossa" on kultainen kasvanut ja ei ole kyllä muuttunut korkkiruuviksi vaikka välillä mulkku (anteeksi kielenkäyttö) onkin. Mutta ei katsokaas mopolla mahdottomia... Minusta tuo kultainen on kasvanut niin hienosti sekä henkisesti että fyysisesti että ei paremmasta väliä. Ei olisi voitu parempaa koiraa saada.

Vaikka kuka toitottaisi mitä, niin uskon vakaasti siihen, että aion kasvattaa tämän pentukoiran samoilla linjoilla kuin kultaisemmekin on saanut kasvaa. Niin on kultainenkin pentuna mm. oppinut nopeasti sisäsiistiksi ja lopettanut aika nopeasti myös hampaistelun.

_____

Herranen aika kun kellokin juoksee, viisarit näyttää jo ns. nukkumaanmenoaikaa. Tämä muori taitaa nappasta iltalääkkeet, käy koirien kanssa ulkona vielä pyörähtämässä ja sitten joutaa tämä revohka yöunille.

Toivon sinulle mukavaa joulunaikaa!!!

sunnuntai, 10. joulukuu 2017

Minä täällä hei!

Nyt on kyllä tapahtunut niin paljon kaikenlaista viime kirjoittamisesta, että en tiedä muistanko edes kaikkea...

Viime kirjoituksessa oli näköjään kuuma puheenaiheeni tuo nilkka. JOKA ON EDELLEEN KIPEÄ!! Kunnolla käveleminen on käytännössä mahdotonta, semmoista pientä tipsuttelua on liikkuminen. Hiukankaan väärään asentoon jalka menee niin sattuu, ulkona jos pikkusen lumi epätasaista ja nilkka kääntyy niin tekisi mieli huutaa tiskasta. Eli Jalassa on "kaikki hyvin". Pah sanon minä...

_____

Uusi perheenjäsen muutti meille tällä viikolla. Kultaisemme sai siis toisen rotuisen pikkuveljen itselleen. Lähdettiin aamulla ajelemaan pennunhakuun, anoppi kävi sen verran päivällä kääntymässä tässä että käytti tuon kultaisen ulkona. Alkuillasta kun kotiin tultiin niin repesi kultaisella henkselit, mikä ihme se tuommonen tiitiäinen on.

Seuraavana päivänä pikku-ukkeli käpertyi isomman viereen lattialle, ei tainnut kultainen edes tajuta, että tiitiäinen meni lähelle. Mutta autappa armias, kun todellisuus iski ja tajusi, niin lähti kyllä kultainen karvapallero lattialta kuin nato-ohjus. Hänen vieressäänhän ei mikään pikkuveli könötä...

Kovasti leikkivät keskenään ja kultainen osaa olla tosi nätisti ja ilmeisesti ymmärtää toisen pienuuden kuitenkin, ettei retuuta kovin kovasti. Välillä leikin tiimellyksessä kuuluu ulahdusta niin pienemmän kuin isomman suusta (kultainen tönäisee tiitiäistä hiukan liian lujaa tai tiitiäinen roikkuu kultaisen hännässä/rinnassa liian kovaa kiinni) mutta eipä ole näyttänyt menoa haittaavan.

_____

Otimpa eilen illasta yötä varten lääkettä, ajatuksena se, että saisin laadukkaampaa unta siksi aikaa mitä nyt normaalisti nukunkaan, Hiukan ilta kymmenen jälkeen painelin koirien kanssa ulos ja sitten petiin. Seuraava muistikuva on siitä, kun mies tuli huoneeseen, avasi oven takaterassille ja kyseli enkö meinaa tänään herätä laisinkaan... Ajattelin että miten niin, eihän tässä mitään kiirettä ole kun vielä hiukan hämärää. No vissiin juu alkaa olla hämärää kun kello on jo noin 14.20.

Se siitä laadukkaasta unesta. Laatu oli "kuolemansike" ja normaali unenpituus vaihtui helvetin pitkään... Taidan jättää nuo lääkkeet kokonaan nyt kaappiin lojumaan, pakko siellä kuitenkin varalla pitää, pois en voi viedä. Ne on kuitenkin tarkoitettu hypomanian/manian jaksossa turvaamaan unta edes jotenkin.

Niin monta viikkoa nukuin jo normaalipitkiä uniaikoja mutta unen laatu oli heikompaa, että ajattelin vähän edes nollata tilannetta ja ns. korvata univajetta.

_____

Mutta semmoista. En edes tosiaan muista kaikkea mitä tässä on välillä tapahtunut, nuo nyt oli ne mitä tulee mieleen sen enempää miettimättä.

tiistai, 21. marraskuu 2017

Kipuja särkyjä ja oloja

Koitin jo eilen(kö) kirjoitella tänne, mutta keskittyminen taas herpaantui jostain syystä niin jäi sitten kirjoittamatta, meni hermo. No mutta jospa nyt kuitenkin, toivotaan että nyt vihdoin saisin taas kirjoitettua...

_____

Tuossa viime viikolla olin kaverin, hänen koiransa ja meidän koiran kanssa tuolla pöpelikössä hömpöttämässä. No siinä sitten pojat juoksi ympäri pöpelikköä ja sitten oltiin takasin pihaan tulossa niin ojan kohdalla huomasin että koirat juoksi perään ja en sitten väistänyt tarpeeksi ja tönäisivät. Olin jotenkin hassusti siinä sitten ojan kohdalla ja tönäyksestä meni toinen jalka alta. En ole vissiin ikinä huutanut tuskasta niin kovaa. Siinäpä sitten hissukseen muutaman paniikkikohtauksen kera takaisin torpalle ja soitto tkeen. Sanoi luurin toisessa päässä täti että samoin tein sitten sinne hoitajalle, lääkäri kävi kyyläämässä jalan siinä jossain välissä ja sanoi että suoraan keskussairaalalle kuvauttamaan koipi.

Ei näkynyt murtumaa ja KAIKEN pitäisi olla KUNNOSSA! Olisi vain ihan kiva juttu tietää että mistä tämä jumalaton kipu sitten tulee? Nilkka ei oikene eikä koukistu normaalisti ja sattuu ihan pienikin liike. No tepastelen tässä kepakoitten kanssa, toivotaan että alkais kuitenkin helpottaa tämä......

_____

Hitto kun aamuste heräsin niin olin ihan hyvällä mielellä. Kun siitä sitten kampesin itseni ylös sängystä ja pääsin aamukahville niin mielilaski kuin lehmänhäntä. Nyt sitten taas vasta alkaa nousemaan kun saan kirjoitettua tänne blogiin juttuja. Ja sen kun kirjoitin niin taas alkaa ahdistamaan... Huoh... Taidampa mennä kahville.....

torstai, 9. marraskuu 2017

Tosinainen ei itke kivusta....?

Jostain syystä kallossani on soinut aamusta asti Jope Ruonansuun biisi "Omenan kokoinen diapam". Sattuu niin julmetusti jatkuvasti, mikään asento ei ole hyvä. Hetkittäin sattuu jo tässä pöydän ääressäkin istuskelu.

_____

Käytiin tänään kaupassa. Päätin, että ostan TISKISTÄ kylmäsavulohta. Maistoin kotiin päästyä ja ah nam, ihan järkyttävän hyvää pitkästä aikaa! Lätkäsin peruna-sipulisekoituksen ja ruokakerman kanssa vuokaan ja tungin uuniin, loput lohisiivut nykäsin leivälle. Namskis....

_____

Sain (viime kuussa?) kolmanen diagnoosin (kaksisataasuuntaisen mielialaerikoisuuden ja lievän uniapnean lisäksi). Fibromyalgia. Siitä johtunee nämä tajuttomat kivutkin, jotka aaltoilleet vuosia ja vuosia. Vihdoin sain edes jonkinlaisen selityksen tälle kaikelle kamaluudelle.

_____

Tuossa vilkaisin tuohon tietokoneen viereen, näin aamulla pikkuiselle paperipalalle piirtämäni jutun.

Näin siis viime yönä unta, että ostin punaisen hirsitalon peltojen keskeltä. Sen verran muistan, että kun kävelin ympäriinsä, niin entinen omistaja oli jättänyt taloon KAIKEN. jopa aamupuuronsa pieneen kattilaan keittiön apupöydälle.

Sen verran ji mieleen että kun ulko-ovesta tuli sisälle, oli rappunen ja sitten olin eteisessä. Siitä suoraan eteeinpäin ja seuraavassa ovensuussa oli porras jonka jälkeen oltiin "jossain". Oliko jokin apukeittiö tai vastaava, ei voi tietää koska en enää muista niin tarkasti. Mutta siitä kapeasta "huoneesta" oli leeeeeeeveä "oviaukko" josta pääsi muistaakseni olohuoneeseen jonka perällä sitten suoraan oli keittiö josta tosiaan tässä unessa löysin sen puurokattilan.

Katsastin myytvät omakotitalot tänään mutta sieltä ei sellaista hirsirakenteista punaista mökkiä. Lienetkö mitä sitten m moinen uni tarkoittaa......?

_____

Nyt pakko mennä toisaalle, sattuu sen verran tämä istuminen. Eli koiralle ruokakuppi ruokapaikalle, virkkuutyön kimppuun ja kyyläämään Suomen EHT-matsia sen mitä sitä enää jäljellä onkaan...