torstai, 14. syyskuu 2017

*jälleen kerran otsikoton tekstipätkä*

Tänään tuli postia... Maistraatista... Naimalupa myönnetty. Jeeee!! Päästään oikeasti suunnittelemaan ne meidän häät kunnolla kun tiedetään nyt kuitenkin että neljän kuukauden sisällä voidaan valita ihan mikä vaan päivä, ihan minne vain, ihan mihin kellonaikaan tahansa.

_____

Selannut tänään varmaan monta tuntia lemmikkipalstoja, siis myynti-ilmoituksia. Ystävälleni kun sanoin asiasta, hän suoraan kertoi mielipiteensä toisen koiran ottamisen suhteen. Ja niin sanoi kyllä miehenikin. Tottahan he puhuvat, jos hankittaisi meille toinen koira tai neljäs käärme lisää, jäisikö meille itsellemme enää varaa elää...? Mutta saa haaveita olla....saahan?

Jo tällä meidän kultaisella sukannoutajalla odottavat PEVISA-tutkimukset viimeistään ensi keväänä. Tarkoitus oli että vien samalla lonkka- ja kyynärkuviin ja rokotutan pojan samalla, mutta hommat meni "hiukan" uusiksi. Ei haittaa, meillä on kuitenkin tässä ensi keäälle asti aikaa kuvauttaa, kasvattaja lupasi ilmoitella silmäpelauksen joukkotarkistuksista mutta saas taas nähdä.........

_____

Tällainen lyhyttäkin lyhyempi mietiskelyhetki. Taidan pyytää tuota ukkelia laittamaan rasvaa tuohon mun selkään ja sitten painun kyllä unille. Toivotan maailmalle nyt kyllä hyvää yötä ja kauniita unia, barbeja ja junia ja pääsiismunia.

maanantai, 11. syyskuu 2017

Ota muffinssi........

Tänään oli psykapolipäivä.

Puheenaiheena oli tänään pääasiassa ahdistus, sen hallinta, varotoimet ja muu siihen liittyvä. Päällä pidän ystävän lähettämää mukavuuspaitaa (maailman paras ajatus ikinä!) joka vähentää pahaa oloa ja ahdistusta.

Asetin itselleni tämän päivän ajalla tehtävän. Ensimmäisenä psykapolilta päästyäni täräytin mieheni kanssa Tokmannille etsimään mulle "voima-/suojelusesinettä.". Eli toisin sanoen tavoitteena löytää esine jota voi kantaa mukana missä vain ja joka antais voimaa jaksaa huonoina hetkinä ja jonka kanssa saisi selätettyä ahdistuksen ja muut pahat ajatukset. En löytänyt sopivaa valmiina, joten päätin että minäpä teen sellaisen itse itselleni. Vielä en ole aloittanut mutta tässä joku päivä pitää ottaa asiaksi tehdä semmoinen mitä suunnittelin.

_____

Väsäsin eilen kakkupohjan. Ihan peruspohjan, tällä kertaa en tehnyt kuivakakkutaikinaa niinkuin edellisees kakkuuni, vaan siis ihan tavan sokerikakkupohjan. Leikkasin ihan vain yksinkertaisesti kahdeksi kerrokseksi ja laitoin väliin pihlajanmarjahyytelöä ja Fazerin pihlaja-karkkeja. Tein myös sokerimassasta koristeita valmiiksi odottamaan.

Tänään sitten tein kakun loppuun. Tein keltaisesta ja vihreästä sokerimassasta (joka oli muuten helvetin vaikea työstää niiden ylipehmeän rakenteen takia) "avaruusmaisen", kakun halkaisijan kokoisen "kiekon" jonka nostin sitten tottakai kakun päälle. Kakku kaappiin ja sitten alkaa se mielikuvitusta vaativa osuus: Koristeiden sumpliminen!

Lakumatto ohusiksi nauhoiksi ja jotenkin myös pieni kerä tottakai piti myös taiteilla vaikka lakumatto hajoaakin tosi helposti kun on nauhoina. Sitten oli vuorossa eilen massasta valmiiksi tekemäni virkkuukoukku ja muutama nappi. Väsäsin vielä koukun, lankakerän ja nappejen lisäksi massasta parsinneulan. Laitoin lakulangan menemään ympäri kakun pintaa ja tottakai neulansilmästä myös.

On muuten aika hieno ajatellen, etten ollut aiemmin ikinä käsitellyt edes sokerimassaa. Käsityökakku kerrassaan....

_____

Haukotuttaapa paljon tänään Se voipi johtua tästä säästä ihan hyvin. Jatkuvasti sateista ja jos ei niin on ainakin pilvistä. Tänään tosin aurinkokin pilkahti jonkun aikaa mutta muutempa on ollutkin pilvistä. Saas nähdä alkaako vielä satamaankin... Eilisen ja viimeyön aikana oli sademittarin mukaan tullut vettä joku yli 50mm, eihän se todellakaan mikään iso määrä ole verrattuna näihin maankolkkiin joissa tulee sitä saavista kaatamalla niin paljon ja niin kauan että kauppaan saa mennä uimalla kävelyn sijasta.

_____

Kaippa se on alettava jotain tekemään. Autotallin seinän maalaus on kesken, päiväpeiton virkkaus on kesken, ulkohommia ois tällä tontilla varmaan miljoona, värittääkkin tietysti vois, ristikkolehtiä on monta ja mitä kaikkea vielä.

_____

Selailin tuossa ihan järkyttävän mrän musiikkia spotifyssa listoilleni, huh, hukun biiseihin. Toisaalta, oma kupla  ja omat lempparibiisit on parempi mieli.

Nyt kuitenkin täytyy viedä koira tarpeilleen. Tulisikohan tuolta telkkarista tänään mitään mielenkiintoista.......?

perjantai, 8. syyskuu 2017

Hauki metsässä - Pekka kivellä

Kirjoitin tuossa jo aiemmin pätkän tekstiä, mutta tietokone kun sanoo sopimuksensa irti hetkellisesti niin eipä siinä voi mitään muuta kuin vain kirjoittaa uudelleen...

_____

Toissapäivänä (asiaa melkosen pitkään mietittyäni ja sumplittuani) nappasin luurin kouraan ja otin yhteyttä tatuointiliikkeeseen ja kyselin josko taiteilija tahtois suunnitella minun kanssa peitetarran yläselkään. Sovittiin että laittelen kuvan hänelle peitettävästä, pienessä hypomaniassa ja seitinohuessa hutikassa otetusta töherryksestä ja sumplitaan sitten yhdessä mitä toivoisin peitekuvalta.

Laiteltiin kuvia ja juteltiin toiveeista, itse olin ajatellut tosi tosi vahvaväristä kuvaa, mutta kun taiteilija kertoi, että alle jäävä töherrys on tosi vaalea ja helppo peittää, oli päätös itselle helpotus. Päädyttiin syksyiseen oksaan. Hän kyseli möyhemmin iltasella, josko pääsisin heti seuraavana päivänä (eilen) peruutusajalle tulemaan. Sanoin että kyllä pääsen.

Mieskin kysyi ennen nukkumaanmenoani eikö minua yhtään jännitä ja sanoin ettei jännitä. Jotenkin ajattelin et no se on ihan "pala kakkua".

Aamulla siinä sitten suihkussakäynnit ja koiran ulkoilutukset sun muut "virallisuudet" ja matka kohti tarrakauppaa alkoi. Edes matkalla ei alkanut jännittämään, vähän tietysti mietin että mitähän siitäkin reissusta tulee...

Saatiin auto parkkiin sitten isolla kirkolla ja sattui tulemaan taiteilijalta viesti, josko pääsisinkin aiemmin tulemaan. Kerroin että olemme ihan vieressä, korkeintaan parin korttelin päässä ja voisin tulla paikalle vaikka heti. Takaisin tuli viesti "20min ja voidaan aloittaa". Sitten se jännitys alkoi vähän hiipiä kun askelet kävi kohti liikettä.

Hetki sumplittiin tarraa vielä yhdessä että mitä sinne ihoon nakutellaan ja sitten ei muuta kun hän otti kynä käteen ja piirteli vapaalla kädellä suunnitelmaa selkään. Mies otti suunnitelmasta kuvan ja näytti, olin tyytyväinen. Koneet hyrisemään ja sitten iski se pieni jännitys, ehkä jopa vähän paniikki kun ei muista YHTÄÄN miltä tuntuu olla tatuoitavana. Seuraavan noin 45minuuttia sain kirjaimellisesti tuta nahoissani kuinka viiltävältä se homma tuntuukaan. Jonkin aikaa pystyin siinä hengittelemään ja pöljänä pidin sitten silmiä osan ajasta kiinni, ei olisi pitänyt. Availin toki silmät välillä mutta se armas kerta kun tajuaa silmät avatessa että veri pakenee päästä... Onneksi sain sanottua että on pakko pitää tauko, muutama kulaus vettä ja vähän aikaa hengittelyä ja sanoin melko nopeasti että voidaan jatkaa. Loppuaika menikin yllättävän helposti... Irvistelemällä. Mies kyllä jossain vaiheessa kysyi, että miten minä neulakammoinen nainen voin hymyillä kun tökitään ihoon ja selkeesti sattuu helvetisti. 

Olisiko ollut 30-45 minuuttia ja uusi tarra oli valmis. Mies otti kuvan, näytti ja olin aivan haltioissani. UPEA!!!! Ja kyllä, kuva oli kaiken sen kivun arvoinen!

_____

Nytpä alkaa tuo alaselkä olemaan aikas kipeä koneella istumisesta joten taidan vaihtaa persustani sohvalle. Hetken jos kyyläis telkkua, kohtapa olen kuitenkin ihan unta vailla.....

lauantai, 2. syyskuu 2017

Suuria kysymyksiä ilman oikeaa vastausta

Olen tässä miettinyt tänään varmaan miljoonaa kysymystä joihin en ole keksinyt vastausta. Ajattelin nyt jakaa mietteeni, jos se helpottaisi vastausten löytymistä kun ne ihan kirjoittaa sanoiksi eikä yritä vain epätoivoisesti pyörittää omassa päässä.

_____

Miksi juuri minä ansaitsin rankan lapsuuden ja nuoruuden. Niin rankan, että jo aikaisin elämän taipaleella ajattelin itseni vahingoittamista ja jopa suunnittelin omaa kuolemaa? Kuinka sen tekisin, kuinka pääsisin vain pois eikä enää tarvitsis tuntea tuskaa...?

Miksi hyväksyin sen tosiseikan, että kotona oli hirmu paha olla ja tahdoin sieltä pois jo kauan ennen adoptiopäätöstä? Olin huono lapsi, rikkinäinen lapsi. Se lapsi, jonka elämä oli kauan sitten ja on edelleen pirstaleina. Se lapsi, joka ei vain näin aikuisena katsottuna ollut ehyt ja kantaa sitä tuskaa edelleen mukanaan.

Mikä sai pelkäämään ihmisiä? Miksi olen pelännyt jo ihan pienenä miehiä ja melko äkkiä aloin rankkojen kotiolojen vuoksi pelkäämään myös naisia. Pelkään (ilmeisesti) menneisyyteni vuoksi nopeita liikkeitä. Pelkään ajoittain lähes kaikkea mitä ympärillä on, mutta myös itseäni. Miksi pelkään muutoksia elämässä ja ahdistun niistä helposti?

Miksi en ole koskaan nähnyt itseäni millään tavalla kauniina, viehättävänä, rakastettavana? Olen ikuisesti ruma, ikuisesti inhottava, ikuisesti se huono lapsi.

Miksi en tunnu kasvavan mieleltäni aikuiseksi? Mikä saa ajoittain taantumaan lapsen tasolle, menemään piiloon pöydän alle ahdistuneena hädissään? Mikä saa tuntemaan hakatulta, mutta henkisesti? Olenko vain heikko?

Miksi menetin sen AINOAN fyysisesti läsnä olleen ystävän tänä vuonna enkä koskaan saanut tietää miksi hän hylkäsi minut. Miksi minulla on edelleen häntä ikävä? Miksi kaipaan häntä näin paljon? Miksi en vain osaa päästää irti kun toinen vain pää kylmänä sulkee pois elämästään? Miksi olen hänen vuokseen surullinen?

Miksi en vain yksinkertaisesti osaa päästää menneistä asioista irti ja keskittyä nyt elettävään aikaan ja tähän hetkeen?

Milloin tapahtuu taas jotain kamalaa? Milloin menen niin rikki, ettei minua voi enää kukaan tai mikään korjata? Milloin minulla ei vain ole enää mitään elämässäni? Milloin nimulla ei vain ole enää syytä elää?

perjantai, 1. syyskuu 2017

-Otsikoton teksti-

Tuli tuossa parisen päivää takaperin miehellä tuttavan kanssa puheeksi, josko oltais halukkaita ostamaan tämän tuttavan auto nyt kun meidän edellinen oma on myyty pois. Itse en sen kummemmin asiaan halunnut vaikuttaa.

Eilen illalla soitteli sitten tuttava että kävisikö tänään tulla tekemään paperit hänen autostaan kun on sopivasti 1.9. No hän toi autonsa ja asiaankuuluvasti hoiti mieheni kanssa asiat kuntoon. Eli eipä kauaa mennyt uuden auton hankinta. Pientä fiksaustahan tuossa on, mutta haittaneeko tuo. Ainahan niissä laiteltavaa on enempi tai vähempi.

_____

Tänään olen ollut jotenkin kovin ahdistunut aamusta asti. Toki, mieheni kun laittoi mulle aamukahvia, en voinut olla nauramatta ratketakseni hänen senkertaiselle hassuttelulle. Muutenkin ollut tuota kahvinkeittojuttua lukuun ottamatta omituinen olo. Ihan kuin jotain olisi tapahtumassa. Ihan kuin odottaisi jotain. Ihan kuin sisuksissa myllertäisi miljoona perhosta, mutta tunne silti on erilainen, semmoinen ahdistavan jännittynyt.

Syyt tälle ahdistavalle ja jännittyneelle ololle en keksi mitenkään, ei vain tule mieleen että olisi joku asia jonka pitäisi aiheuttaa tälläistä oloa. Tuntuu että kohta varman halkean tästä tunteesta.

Kynsien vierusia revin ja järsin aivan verille, sitä enemmän järsin mitä ahdistuneempi ja jännittyneempi olen.

_____

Hitto kun sataa, muuten lähtisin heti tältä istumalta TAAS sienimetsään tai vaikka pihahommiin (joita kasaantunut ihan järkyttävästi)... No mistäpä sen tietää jos kohta saan päähäni että lähden sateesta huolimatta.

_____

Yhtäkkiä aiheenvaihto, meinaa käytiin tuossa jokunen hetki sitten kylillä. Ajattelin että ostan kaupasta sopivan astian koiran kuivamuonalle. Nappasin läjästä mieleiseni ja jatkettiin ostoksia. Ja NYT VASTA kun olen ollut jonkun hetken kotona, muistan, että se astia jonka olisin halunnut, jäi yhteen hyllyväliin sinne kauppaan, eli en ostanut sitä lainkaan. Unohdin aivan täysin koko astian. Jos olisin laittanut jo ostoskorissa olleet tuotteet tähän ostamatta jääneeseen astiaan, olisiko nekin sitten jäänyt ostamatta? Mene ja tiedä sitten.....

Niitä helvetin värikkäitä tarralappuja minun on pitänyt ostaa jo vaikka kuinka kauan, mutta jostain syystä en vain muista niitä enää muutaman sekunnin päästä, saatikka että muistaisin niitä kaupassa.

En jotenkin jaksa uskoa, että jos teen viikoksi lukujärjestyksen tai jonkin listan johon merkkaan rastilla tehdyt asiat, että ne asiat tulisi ylipäätään tehtyä. Olot kun vaihtelee ihan hirveästi niin toisina päivinä pystyn touhuamaan ihan miten paljon vaan ja toisina en juuri mitään.

_____

Taidan kyllä hylätä ja toteuttaa tuon pihallapörräämisideani. Eli autotalli ja maalipurkit kutsuvat.