keskiviikko, 16. elokuu 2017

32 kiloa pelkkää elämäniloa!

Aamulla herääminen supervaikeaa. Sain kuitenkin itseni ylös peiton alta. Olin taas nukkuessa heittänyt jostain syystä pussilakanan pois päältä ja vetänyt sen tilalle täkin...

_____

...Hauvavauvan ensimmäisen vuoden tehosterokotuksen aika!...

...Poitsun houkuttelu autoon vei jonkun aikaa, ei ole tottunut menemään autoon joten joutui kyllä nostamaan varovasti, noin isoa koiraa kun ei oikeen kerralla nosta, joten ensin etutassut ja sitten takatassut...

...Ajettiin kylille, koira pois autosta ja eläintohtorin ovesta sisälle. Terveystarkistus, punnitus ja rokotus...

...Keuhkot kuulosti terveeltä, korvat ja silmt terveet, sydämessä lääkäri sanoi että ehkä kuuli "suhauksen" . Asiaa voidaan alkaa seuraamaan, muuttuuko sydämen kuulosteluääni ajan kanssa, eli onko tohtorin kuulema suhaus todellinen vai onko hän kuullut väärin. Kerroin että nenässä on ryystämisen ääntä ollut pennusta asti, tohtori kehotti tutkituttamaan mikäli se haittaa koiran jokapäiväistä elämää. Sitten se rokotus, ja valmiita ollaan. Poika alkoi sen jälkeen pyöri toimenpidehuoneessa innoissaan ja onnellisena, tiedikö kenties olleensa superhyvä poika.

...Tohtorillakäynnin jälkeen tepastelin hetken ympäriinsä, jotta koira sai tehtyä tarpeita ennen autoonmenoa. No empä sitten muistanut ottaa kakkapusseja mukaan ja kyllä nyt hävettää että jouduin jättämään kakat nurmelle keskusta-alueella...

...Koiran saaminen autoon paluumatkaa varten oli pienen suostuttelun jälkeen niinkin helppoa, että poika hyppäsi ihan itse autoon. Irrottelin hihnan pihatielle käännyttyä. Isäntä ajoi auton parkkiin ja minun ei tarttennu kun kurkottaa toisen puolen takaovi auki ja koira hyppäsi autosta ulos. Pari herkkua pojalle ja miljoona suukkoa ja rapsutusta...

...Paljon vettä (onhan hän läähättänyt aikas reippaasti kuitenkin reissun aikana).ja mukillinen raksuja eteen, sen jälkeen pikkumies heittelikin maaten...

_____

Tänään pitäisi yhden myymistäni käärmeistä palata takaisin kotiin.

_____

Ksky kävi, ulkohommiin siis...

sunnuntai, 13. elokuu 2017

Henkilökohtainen unikeonpäivä

Heräsin eilen 7.00am ja voi sitä energiamärää. Mielestäni kyllä touhusin päivän aikana tosi paljon. Mulle kun termi "tosi paljon" tarkottaa jo sitä että aamulla ensimmäiseksi laitoin tiskikoneen päälle ja pyykkikoneen hurisemaan, kävin pienen lenkin koiran kanssa, käytiin miehen kanssa hakemassa kaks isoa säkkiä multaa ja sen jälkeen taisinkin touhuta sisäkasvejen kanssa useemman tunnin.

Illalla sitten kyllä nukahdinkin reippaasti normaalia aiemmin, 8.00pm ja untahan sitten riitti seuraavat 16 tuntia. En ole vuosiin nukkunut niin ioa tuntimäärää.

Satanut on käytännössä koko päivän. Parhaimmillaan tuli vettä niin paljon, että kukkapenkistä varsia lakosi käytännössä maata myöten. Viime yönäkin tuli 2.00am aikaan aivan tajuttomasti vettä kun vessareissulle heräsin, mutta kun pääsin takasin peiton alle niin sade lakkasi kuin seinään. Tai no, sade ainakin väheni hurjasti, nukahdin tosi nopeesti uudelleen joten empä sitten voi tietää vaikka ois kui tullu vettä.

_____

Tein tänään omasta päästä (saako olla silmämunia vai otatko mielummin friteerattuja korvia?), siis ei oikeesti kirjaimellisesti!! Reseptinä toimi mielikuvitus.

Paista 200g jauhelihaa ja yksi paketti pekonia leikattuna pienemmäksi. Parsakaalia laitoin (pakaste) 200g ja laita pannulle sulamaan lihojen seuraksi. Pilkoin joukkoon myös yhden paprikan. Keittolevy pois päältä ja seuraavaan hommaan. Sopivan isoon kulhoon kippaillaan iso rasia raejuustoa, sopivasti (miten sen määrän lie sanoiks pukisi?) juustoraastetta ja 3 raakaa kananmunaa. Sekotellaan kunnolla ja sitten vasta siihen mössöön lisäillään paistinpannulla olevat ainekset. Huolellinen sekoitus ja kippaillaan uunivuokaan. Paistelin itse tuota ruokaa 200 asteessa sen aikaa, että pinta sai vähän väriä. Uunituksen jälkeen jätin vielä tekeytymään hetkeksi...... Ja sit eikun bonappetiit! Mun mies ainakin näyttää tykkäävän kun ottaa jo toista santsiannosta.

_____

Mulla alkaa olla kohta miljoona projektia kesken. Ainakin kaksi virkkuutyötä on kesken, Autotallin maalaus on kesken, ompelutyö on kesken, ristikko on kesken, pihalla pensaiden sun muoden alusten kitkentä sun muu homma on kesken.... Mahdanko saada kaikkea ikänä valmiiksi? Siinäpä mietittävää, Tätä menoa en tule saamaan niistä operaatioista mitään valmiiksi ennen lumien tuloa. Kohta alkaa kaiken lisäksi syksyn lehtisateet eli haravointiaikakin lähestyy jälleen. On tässä myös pitänyt koko kesän ajan tehdä suursiivous, no empä ole sitäkään saanut aikaiseksi.

Eikä auta vaikka kuinka tekisin ens viikolle vaikka millaisen lukujärjestyksen tai "to do" - listan, niistä ei vaan yksinkertaisesti tule tehtyä mitään kokonaan loppuun, jos nyt edes vaivaudun niitä hommia aloittamaan.

_____

Ajatus katkesi, joten kirjoittelen sitten joskus myöhemmin.

lauantai, 5. elokuu 2017

Iltaa, pitkästä aikaa...

Olipas tauko, maaliskuussa viimeks kirjotellu. Joten alotetaas pitkästä aikaa kuulumisten jakelu.

Kehittelen tähän tekstipätkään kysymyksiä joihin vastailen. Uskoisin sen olevan helpompaa, eipähän ajatukset sitten niin karkailisi... Ainakaan toivottavasti.

_____

 

- Miksen ollut käynyt pitkään aikaan bloggaamassa?

> Olen yksinkertaisesti unohtanut koko blogin ajoittain. Kun olen muistanut että minulla tälläinenkin "päiväkirja" on olemassa, olen ollut menossa tekemään/ tehnyt sillä hetkellä jotain muuta. Mutta pääasiassa yksinkertaisesti ei vaan ole huvittanut istua koneella. Nyt päätin sitten että jospa edes yhden artikkelin kirjoittaisin, kesti tämän kirjoittaminen sitten kuinka kauan tahansa.

 

- Mitäpä oon touhunnut kesän aikana?

> Olen mönkinyt pihalla paljon kyllä tänä kesänä. Istuttelin jossain vaiheessa ihan ostettuja liljan sipuleita (pitäskö näkyä jo elonmerkkejä, en tiedä). Erottelin isosta päivänliljaryppäästä pienen paakun ja istutin toisaalle. Siirtelin sireenistä  (vai kirjotetaanko se sittenkin syreeni?) tänä kesänä kaksi poikasta toisaalle kasvamaan. Karsittiin tuosta isosta sireenistä maata lahaavat joka ilmansuuntaan törröttävät (jotka oli myös kuivakan näköisiä ja huonohkosti kukkivia) vanhat oksat pois, lienetkö tuolle sireenille kukaan mitään koskaan tehnytkään...? Ollaan myös välillä innosuttu pelaamaan Monopolya, mun suosikki koko pelisarjasta on City. Sen kanssa ei aika käy tylsäksi, toisekseen siihen peliin jää koukkuun. Ollaan pelattu joinain päivinä (kun ei ole ollut muutakaan tekemistä) jopa kolmekin peliä, ja välillä tuntuu että käytännössä meillä on koko ajan peli pöydällä kesken tai vähintäänkin pöydällä paketissa valmiina uuteen pelikertaan. Jokin aika sitten sain käsiini jotain, joka aiheutti minulle ainakin todella vahvan riippuvuuden, enkä pyty enää olemaan montaa päivää ilman sitä. Mitä lienet lukija ajattelee, mutta kyseessä on ihan vain niinkin kamala asia kuin maalausvälineet. Nyt oon niin paljon kehittänyt muuta touhua etten ole muutamaan päivään yksinkertaisesti saanut sitä moodia päälle että menisin maalaamaan. Se on tämä sairauden rasittava ja ihana puoli, että tuntuu olevan välillä sata asiaa kesken. No, kaikki valmistuu aikanaan...  En usko että tässä on lähellekkään kaikki mitä olen touhunnut yhdessä ja yksin mtta iso osa varmasti...

 

- Kuinka olen yleisesti ajatellen voinut?

> Sekavasti olen voinut tässä kesän aikana. Mielialat heitelleet välillä oikein kunnollakin. Ei ole pitkästi aikaa kun oli TODELLA paha olla ja itketti ihan jatkuvasti. Välillä voin ihan hyvin mutta nyt sitten alkanut olemaan jokapäiväinen sana tuo "ahdistus". Ensin sitä oli ehkä kerran-pari päivässä semoisia ahdistuksia, nyt niitä on jo paljon enemmän päivän aikana. Herään yöunilta ja ei montaa minuuttia mene kun jo kamala ahdistus iskee. Olisko ollut toissapäivänä kun heräilin ja aloin laittamaan päivävaatetta päälle - Iski niin kamala ahdistus, että oli pakko syöksyä sängylle istumaan. Siinäpä sitten peitto ympärillä ja ttyyny sylissä heijasin itteeni "kuin keinutuolissa". Ahdistus helpotti, päätä kuulostellen peitto ja tyyny pois ja aloin valitsemaan vaatetta hyllystä. Pääsin eteisen ovelle asti kun ahdistus iski uudelleen.  tuhatta ja sataa olkkarin sohvalle istumaan ja heitin jotenkin torkkuviltin päälle, laitoin silmät kiinni ja taas heijailemaan. Ärsyttää vaan kun se iskee ihan missä vaan, se ei kysy aikaa eikä paikkaa. Olisikin vaan kotona mutta että kaupassa! Viime kauppareissulla olin ensin ihan hyväntuulinen ja pirtsakka, kun pääsin vähän matkaa eteenpäin, jouduin nojaamaan ostoskärryyn ja laittamaan silmät kiinni ja keskittyä hengittämiseen. Se on rasittavaa, sanoinkin tuolle mun miehelle että mua varten pitäis olla jokaisessa kaupassa "paniikkihuone" jonne voi juosta sitten kun olo menee huonoksi.

 

- Mikä on tämän hetken toive/unelma?

> Että löytyisi terapiamuoto josta hyötyisin hurjasti ja joka tuottais rutiineja. Ei työtä, mutta jotain kodin ulkopuolista toimintaa. Tällä en tarkoita nyt sitten pelkkiä psykapolin käyntejä ja kauppareissuja, en ulkoilua enkä pihahommia jne, vaan sitä, että saisin tavata ihmisiä joiden kanssa jutella ja puuhailla jotain mielekästä ja joista saisi ehkä jopa mahdollisen ryhmätoiminnan ulkopuolellakin seurana olevia kavereita.

 

- Kuinkas lemmikkini voivat?

> Lemmikit voi hyvin. Koira yrittänyt tänäkin kesänä (kuten viime kesänä jo meille tultuaan) kaivaa terassin vierestä nurmikolta tunnelia Kiinaan. Tuossahan tuo mutustaa mun vieressä taas jotain lattialta löytynyttä aarretta. Pöljä muksu on hän. Käärmeet riehuu terraariossa. Viimeksi terraariota tutkiessa nostin tavalliseen tapaani tytöt pois terrasta, tällä kertaa mieheni valvovien silmien alle, pyykkitelineen päälle levitetylle lakanalle (miehen vahtiessa heitä, kävin pohjamateriaalin läpi ulosteiden varalta ja kuvasin neitokaiset siinä heidän ollessaan sopivasti hollilla. Eipäköhän sitten tämä vanhempi neito päättänyt päästää neiti-ulosteet lakanalle. No minun osaltahan se meni sitten ihan hihittelyksi. Onneksi pyykkikone on keksitty...

 

- Mites keittiössä sujuu??

> Syöminen itsessään on välillä huonomaa ja välillä vähän parempaa. Huonoina päivinä saattaa olla että syön iltapäivällä ensimmäisen kerran vähän jotain mitä kaapista löytyy ja illemmalla seuraavan kerran väkisin jotain pientä myös. Sitten on taas niitä päiviä kun söisin ihan koko ajan ellei mies vähän toppuuttelisi jääkaapilla juoksemista. Ruokaa olen kyllä laittanut. Miehelle olen tehnyt hänen pyytämiään ruokia muun muassa lasagnea joka on yksi hänen lempiruuistaan. Itsellä ei ole tehnyt mieli edes maistaa tekemiäni ruokia sen kummemmin kuin valmistusvaiheessa maut, suolaisuus jne. Itsellä niinä päivinä juotava tai helposti syötävä ravinto on paras. Jukurttia, piimää, viiliä, nutrijuomia ym mahdollisimman vähän pureksittavaa ruoka-ainetta, ja TOTTAKAI kahvia 1-3 kuppia päivässä kuten aina. No edelleenkään en syö hyvin, eli tasasesti sopivan kokosia annoksia. Ei vaan mene alas. Olen syönyt tänäänkin kaks kertaa, eikä tee ees mieli syödä mitään enää.

 

- Katsaus dosettiin...?

> Lääkitys toimii ja ei. Kuten aiemmin olenkin tässä artikkelissa kirjoittanut, mieli seilaa edes takaisin. Muuten mielestäni on lääkitys kunnossa, mutta tuolle ahdistukselle olis saatava joku tolkku ennen kuin olen ahdistunut yötä päivää.

 

- Päivän väri?

> Kukikkaan kirjavan värikäs valkoisissa kehyksissä, ripustettuna mustalle seinälle.

 

- Päivän sää?

> Harmaa ja sateinen.

 

- Mietelause...?

> Pessimisti yllättyy positiivisesti ja optimisti pettyy verisesti.

 

- Onko huolia?

>Onhan niitä. Huolia ja murheita ja stressin aiheita on aivan kaikkialla, jos alkaisin tähän luettelemaan kaiken niin lista olisi aika pitkä...

 

- Kahvia?

> Kyllä kiitos! Aivan sama mihin aikaan juon kupposelliseni, nukkumaanmenoaika on sama mitä aina muutoinkin, nukahtaminen onnistuu yleensä hyvin ja nukkuminen itsessään on nyt ollut jonkun aikaa ihan hyvä.

 

- Mitkä asiat on minun tämän hetken kiinnostuksen kohteeni?

> Maalaus (ja tietty sitä ennen kuvan miettiminen ja mahdollisimman perusteellinen suunnittelu). Vanhoilla vaatteilla leikkiminen (ideointi ja tuunaus). Pihamaan tuunaus.

 

- Oliko grillissä minkälaisia herkkuja?

> Eipä taidettu tänä kesänä grillata kertaakaan. Grillissä kyllä poltettiin alkukesästä jotain yhden kerran mutta ei sen enempää ole liekehtinyt.

 

- Mitäs parisuhteellemme mahtaa kuulua?

> Kaippa tuo ihan hyvin voi. Välillä hyvin ja välillä vähän vähemmän hyvin. Parisuhde ei ole parisuhde, ellei meno suhteessa elävien välillä ailahtele. Suhteessa vaan nyt yksinkertaisesti kuuluu olla hyviä ja vähän vähemmän hyviä aikoja. Ainakin minun mielestä.

 

- Kuinka toivon syksyn menevän?

> Syksyssä saisi olla hieno ruska, eli PALJON värejä.

 

- Tapasinko ketään "harvinaista" tuttua/kaveria kesän aikana?

> Käytiin me pariko kertaa tuolla ystäväparikunnan luona ja meillä kävi yksi satunnainen kaveri ohimennessän käymäsä kahvilla, mutta muutempa ollaan oltu käytännössä kotona ja keskenämme.

 

- Kävinkö uimassa?

> Tänä kesänä en ole käynyt uimassa laisinkaan. Koira kyllä on käynyt uimassa kerran tämän kesän aikana ja silloinkin ui kyllä todella innoisaan.

 

_____

 

Eli tälläistä sain kirjoitettua, mnihän tähän vissiin aika pirullisen kauan miettiessä ja kirjoittaessa tätä juttua, mutta asiaa kun on niin onhan se päästettävä sormista näppäimien kautta ruudulle.

keskiviikko, 22. maaliskuu 2017

Energistä huomenta!

Tästä tulee ihan varmasti hyvä päivä. Heräsin katsomaan kelloa et joko saa nousta ylös, no sehän olivasta about 6 reikäleipä. Kärsä tyynyyn ja lisää lepoa. Kasin jälkeen sit loppu kärsivällisyys ja nousin ylös. Koira ulos, kahvi tippumaan, juutuupista leivontavideoita, musiikkia, toinen kupponen kahvia ja koneelle.

Ja nyt vihdoin kun muistin, soitin tk:een et perun huomisen sairaanhoitaja-ajan, tai siis siirrän sitä eteenpäin. Nyt ei ole sen aika minun mielestä...

Tuossa isäntäkin heräsi ja tuli alakertaan. Mönki suoraan mun sänkyyn ja peiton alle, otti koiran kainaloon ja tuola ne nyt sit on yhessä vieretysten ja lepäilevät. Rakastan.

_____

Tuossa viime viikolla kävin psykalla. Mentiin ilmeisesti aika syviin vesiin ja ahdistuin toden teolla jutellessani. Eilen sitten vuodatin kaikkea puolisolleni mikä mielessä mättää ja sain ne pahat sammakot tuolta pään sopukoista ulos. Tuli parempi olo ja hän kuunteli mitä asiaa mulla oli. Se tärkeä kuuntelemisen ja keskustelemisen taito on KAIKILTA entisiltä puolisoilta puuttunut.

_____

Hitto, kattelin tosiaan leivontavideoita, ja kovasti tuli semne olo, että tahtosin tehdä jotain hyväskää ihan ite. Vaikka vaahtokarkkeja tai fudgepaloja tms. Ei aina sitä kakkua tai mokkapaloja tms tavista vaan koittais jotain IHAN UUTTA mitä en oo IKINÄ tehny.

Viimeksi muuten ko tuli himo syödä jotain helppoa ja hyvää iltasella, nappasin kaapista jätskiä ja persikoita, iskin isoon kulhoon ja sen lisukkeeksi kaakaojauheeseen kastettuja banaanitikkuja ja päälle pikku hipsutus väriraesokeria. Tarjoilin isännälle, ensimmäinen reaktio oli  "mitä hittoa tuo on". Totesin et syö ja ole hiljaa ja hänhän veti yli puolet annoksesta kun ihastui niin ikihyviksi. Makustelun jälkeen toteamus oli sitten "sinäpä se osaat taikoa melkeen mitä vaan ihan melkeen tyhjästä!"

_____

Jahas, koiralle tuli taas semomonen fiilis et "isiä pitää hoitaa". No eipä, kaiveli nenänsä kanssa tiensä peiton alle ja kohti isännän jalkoja. Ja siitä hyvästä ilmoille kajahti hillitön hihitys. Jalat piiloon ja sitten koira vaihtaa paikkaa. Seuraava uhri on käsivarsi, se oli  tarpeeksi lähellä peitonreunaa ja pilkotti alta joten KIMPPUUN kielineen kaikkineen! Ja taas koko huone täyttyy isännän hihityksestä.

Tuo koirajunnu on ihan hulvattoman ihana tyyppi, sopii meidän perheenjäseneksi koska ollaan kaikki yhtä sekaisin, ainakin siltä musta tuntuu välillä...

_____

Kiitos ja anteeksi *blink*

maanantai, 13. maaliskuu 2017

Pitkästä aikaa...

Pitkään meni, unohdin kirjoitella tänne. Ja kun muistin niin oli tärkeää tekemistä.

 

Tässä tapahtunut kaikenlaista, ehkävähän liikaakin jopa, ainakin välillä tuntuu siltä et kovalevy ois jo täynnä...

Kahvinjuonti on vähentynyt, ruokahalu on kadonnut lähes olemattomiin, puhelin on temppuillut ja jätti lääkärin soittoaikana sen puhelun sitten ottamatta vastaan. Odotin ja tuijotin luuria koko ajan ja vasta jokusen päivän päästä tajusin katsoa puhelutietoja ja kas, sieltä pärähti näytölle että lääkäri oli soittanut mutta puhelin ei ollut edes hälyttänyt...

_____

Tuusattiin miehekkeen kanssa mulle oma uniluukku alakertaan takkahuoneeseen. Sainihan ite päättää järjestyksenja sisustuksen. Tuntuu tosi kivaltaet pääsin ensimmäistä kertaa 8 kuukauteen OMAAN SÄNKYYN!!! Ihanaa nukkua hyvin pitkästä aikaa, eikä tartte temppuilla soffalla tai ohuella patjalla lattianrajassa.

Vituttaa suorastaan. Sain mummolta joskus aikoinaan joululahjaksi pussilakanasetin. Tyynyliinan löydin mutta pussilakana on hävinnyt kun tuhka tuuleen. Jos senjoku on ystävällisesti täältä pöllinyt niin että mä huudan kurkku suorana!!! Se pussilakana on mulle TÄRKEÄ MUISTO MUMMOSTA!!!

_____

Hyvin olenvoinut, parina päivänä tuossa taannoin ahdisti sikapaljon, mutta muuten on hyvinvoiva naikkonen täällä. Tuntuu tosi hyvältä voida hyvin, ja ihan oikeasti. Joskus vituttaa suunnattomasti kaikki mutta se on ohimenevää eikä onneks pysyvä mielentila... Paljon siis on energiaa ollut, eli toisin sanoen lääkitys on oikein hyvä just nyt.

_____

Mutta että semmoista, tälläinen pikapäivityspitkästä aikaa.