tiistai, 21. marraskuu 2017

Kipuja särkyjä ja oloja

Koitin jo eilen(kö) kirjoitella tänne, mutta keskittyminen taas herpaantui jostain syystä niin jäi sitten kirjoittamatta, meni hermo. No mutta jospa nyt kuitenkin, toivotaan että nyt vihdoin saisin taas kirjoitettua...

_____

Tuossa viime viikolla olin kaverin, hänen koiransa ja meidän koiran kanssa tuolla pöpelikössä hömpöttämässä. No siinä sitten pojat juoksi ympäri pöpelikköä ja sitten oltiin takasin pihaan tulossa niin ojan kohdalla huomasin että koirat juoksi perään ja en sitten väistänyt tarpeeksi ja tönäisivät. Olin jotenkin hassusti siinä sitten ojan kohdalla ja tönäyksestä meni toinen jalka alta. En ole vissiin ikinä huutanut tuskasta niin kovaa. Siinäpä sitten hissukseen muutaman paniikkikohtauksen kera takaisin torpalle ja soitto tkeen. Sanoi luurin toisessa päässä täti että samoin tein sitten sinne hoitajalle, lääkäri kävi kyyläämässä jalan siinä jossain välissä ja sanoi että suoraan keskussairaalalle kuvauttamaan koipi.

Ei näkynyt murtumaa ja KAIKEN pitäisi olla KUNNOSSA! Olisi vain ihan kiva juttu tietää että mistä tämä jumalaton kipu sitten tulee? Nilkka ei oikene eikä koukistu normaalisti ja sattuu ihan pienikin liike. No tepastelen tässä kepakoitten kanssa, toivotaan että alkais kuitenkin helpottaa tämä......

_____

Hitto kun aamuste heräsin niin olin ihan hyvällä mielellä. Kun siitä sitten kampesin itseni ylös sängystä ja pääsin aamukahville niin mielilaski kuin lehmänhäntä. Nyt sitten taas vasta alkaa nousemaan kun saan kirjoitettua tänne blogiin juttuja. Ja sen kun kirjoitin niin taas alkaa ahdistamaan... Huoh... Taidampa mennä kahville.....

torstai, 9. marraskuu 2017

Tosinainen ei itke kivusta....?

Jostain syystä kallossani on soinut aamusta asti Jope Ruonansuun biisi "Omenan kokoinen diapam". Sattuu niin julmetusti jatkuvasti, mikään asento ei ole hyvä. Hetkittäin sattuu jo tässä pöydän ääressäkin istuskelu.

_____

Käytiin tänään kaupassa. Päätin, että ostan TISKISTÄ kylmäsavulohta. Maistoin kotiin päästyä ja ah nam, ihan järkyttävän hyvää pitkästä aikaa! Lätkäsin peruna-sipulisekoituksen ja ruokakerman kanssa vuokaan ja tungin uuniin, loput lohisiivut nykäsin leivälle. Namskis....

_____

Sain (viime kuussa?) kolmanen diagnoosin (kaksisataasuuntaisen mielialaerikoisuuden ja lievän uniapnean lisäksi). Fibromyalgia. Siitä johtunee nämä tajuttomat kivutkin, jotka aaltoilleet vuosia ja vuosia. Vihdoin sain edes jonkinlaisen selityksen tälle kaikelle kamaluudelle.

_____

Tuossa vilkaisin tuohon tietokoneen viereen, näin aamulla pikkuiselle paperipalalle piirtämäni jutun.

Näin siis viime yönä unta, että ostin punaisen hirsitalon peltojen keskeltä. Sen verran muistan, että kun kävelin ympäriinsä, niin entinen omistaja oli jättänyt taloon KAIKEN. jopa aamupuuronsa pieneen kattilaan keittiön apupöydälle.

Sen verran ji mieleen että kun ulko-ovesta tuli sisälle, oli rappunen ja sitten olin eteisessä. Siitä suoraan eteeinpäin ja seuraavassa ovensuussa oli porras jonka jälkeen oltiin "jossain". Oliko jokin apukeittiö tai vastaava, ei voi tietää koska en enää muista niin tarkasti. Mutta siitä kapeasta "huoneesta" oli leeeeeeeveä "oviaukko" josta pääsi muistaakseni olohuoneeseen jonka perällä sitten suoraan oli keittiö josta tosiaan tässä unessa löysin sen puurokattilan.

Katsastin myytvät omakotitalot tänään mutta sieltä ei sellaista hirsirakenteista punaista mökkiä. Lienetkö mitä sitten m moinen uni tarkoittaa......?

_____

Nyt pakko mennä toisaalle, sattuu sen verran tämä istuminen. Eli koiralle ruokakuppi ruokapaikalle, virkkuutyön kimppuun ja kyyläämään Suomen EHT-matsia sen mitä sitä enää jäljellä onkaan...

sunnuntai, 29. lokakuu 2017

MultiVitutusta

Jospa nyt pystyis keskittymään sen verran että saisi purettua juttuja tänne luettavaksi...

_____

Tuntuu, että samoista asioista kirjoittaisi ja puhuisi päivästä toiseen. Tosin en viitsisi kauheasti jauhaa samoista asioista, niin monta kertaa saanut kuulla eri ihmisiltä että eivät jaksais kuunnella samoja asioita monta kertaa. Kyllähän se jotenkin harmittaa, että muut minulle kertovat samoista asioista mutta minä joudun vatvomaan omat asiani itsekseni, koska kukaan ei halua kuunnella. Oli asia sitten kiva tai ei...

Onneksi tänne blogiin tunnen saavani kirjoittaa JUST sitä mitä mielenpäällä on ilman että kukaan valittaa että "älä jauha samoista asioista". Ainahan lukija voi lopettaa tekstin lukemisen jos asia ei miellytä.

_____

Eilen oli käärmeiden ruokapäivä pitkästä aikaa. Hyvin näytti maistuvan, ei montaa minuuttia mennyt kun kaikki kolme olivat jo syöneet hiirensä. Naminami... Samalla siinä heidän nieleskellessään ruokaansa katselin terraarion sisukset läpi että onko siellä mitään ylimääräistä ja vaihdoin veden. Toisaalta helppoa kun ruuan kanssa ei tarvitse olla "kellotarkka" tai edes päivätarkka.

_____

Tänään olen ollut jotenkin aika energinen ja hyväntuulinen.

Olen käynyt kaksi kertaa koiran kanssa pienellä kävelyllä ja sen jälkeen heitelty lumipalloja ja koira saanut juosta pitkin maita ja mantuja ja purkaa loppua energiaansa. Siinä samalla sain saksittua VIHDOIN edelleen kesän jäljiltä pystyssä törröttäviä kasveja.

Tein tortillalasagnea. Taas yksi mieheni lempiruuista. Maistoin itsekkin jopa pienen kauhallisen, onhan tuo edelleenkin ihan hyvää, ainoa vaan että kun ei ruuat tunnu taas menevän kunnolla alas. Toisaalta hyvä, toisaalta ei...

_____

Laittelin viestiä miehen sukulaiselle, josko hän olisi tahtonut tulla käymään jos sattuu olemaan näillä seuduin lähiaikoina. Hän sanoi, että ottaa lähempänä yhteyttä sitten että jospa kävisi piipahtamassa ennen kuin lähtee takaisin kotiin kauas pois.

Oli sitten eilen alkuillasta laittanut viestiä (juuri sopivasti sen jälkeen kun puhelimeni oli sammunut), jotta sopisko tulla aamupäivällä, enkä täten ollut nähnyt hänen viestiään. Tänä aamuna kun heräsin, näin hänen viestinsä ja kyselin että ovathan vielä paikkakunnalla, laittoi hän takaisin viestin että ovat jo matkalla kotia kohti. Kiva, minä kun odotin niin innolla että saan järjestää miehelleni yllätyksen että hänelle tärkeä ihminen tulisi käymään edes kahvilla ja saisi mieheni jutella tämän ihmisen kanssa edes jokusen hetken.

Tosin. Minun maailmassani PIIPAHTAMINEN ja KÄYMINEN on kaksi täysin eri asiaa. Piipahtaminen tarkoittaa muutamia minuutteja (ei edes kahvin verran aikaa) ja käyminen tarkoittaa jopa tunteja. Ja siksi toisekseen aamupäivä käsittää minusta ajan ennen puoltapäivää, eli ennen kello 12.00. Mutta ilmeisesti hänelle aamupäivä käsittää jo aikaa ennen kello 10.00 koska silloin olivat jo poissa paikkakunnalta.

Pettymys oli niin suuri, että minulla meinasi alkaa itku lähestyä kun kerroin miehelleni asiasta.

Muutenkin vaikka ympärillä on ihmisiä, mieheni sukulaisia, meidän tuttavia ja kavereita ja "kavereita" niin KUKAAN ei pidä yhteyttä ellei me itse pidetä. Ja kun kysellään että josko joku heistä tulisi joskus käymään, on vastaus yleensä aika perus "kipeenä" tai "ei kerkiä, on muuta". No ei sitten, alan tästä lähtien olemaan itsekin joko kiireinen tai helvetin kipeä vaikka ei särkisi kun "oven väliin jäänyttä sormea", Meiltä kun ei kukaan kysele "oletteko kotona, tulisin käymään". Ei edes miehelleni tärkeät ihiset kysy voivatko tulla vaikkapa kahville, vaikka kaukaa tulisivat tälle paikkakunnalle ja VARMASTI olisi myös vähän "luppoaikaa" muun touhun ohella.

Tai sitten en vaan mukamas ymmärrä sitä, että ihmisillä on lapsia, asuvat mahdollisesti toisella puolella Suomea (tai ihan vaan melkein viereisessä kaupungissa) tai että muut ihmiset käyvät sellaisessa paikassa kuin TÖISSÄ.

Kaikelle muulle on aikaa, meille ei. Satuttaa ja suututtaa.

_____

Ja mies nukahti soffalle. TAAS, niinkuin nykyään joka helvetin päivä. Istuminen ilmeisesti on niin rasittavaa että joutuu ihan vaaka-asentoon heittämään ja laittamaan silmät kiinni. Eli TAAS olen käytännössä yksin koska toinen ei vaan ole tässä maailmassa.

Lähestulkoon joka kerta kun totean "nukuit sitten taas", on vastaus että "en varmasti nukkunut". Helvettiäkö sitten norkoilee jos ei kerta nuku. Nukkus yöllä eikä norkoilis pitkin iltapäivää että saa seuraavana aamuna sitten valittaa kun "ei ole taas nukkunut kunnolla ja väsyttää".

_____

Tuli muuten yhtäkkiä mieleen, että inhoan sitä, jos ollaan päällepäsmäreitä. Muistan eräänkin pariskunnan, jossa kysyin naiselta asioita ja MIES kertoi niistä asioista miten ne HÄNEN mielestään ovat. Nainen taisi avata suunsa sinä jutustelun aikana vissiinkin pari kertaa, mutta niistäkin toisella kerralla tämä mies alkoi puhua päälle. Tuli paha olo naisen puolesta, kuinka hän on sellaisen miehen itselleen huolinut, itse en kestäisi jos en saisi itse kertoa asioita avan toinen kertoo ne omin mielin puolestani. Yäk. Itsekkin olen kyllä kova puhumaan, mutta yleensä pyrin kyllä olla pärisemättä toisen puheen päälle ja olal vastaamatta asioihin toisen puolesta, ellei toinen sitä itse pyydä että kerron itse kysyttyyn asiaan juttua.

_____

Näköjään taas semmoinen multivitutuksen päivä että kaikkea negatiivista vain tuntuu liikkuvan pääkopassa. Menihän se päivä hyvin, aina siihen asti kun huomasin että "jäin taas yksin" kun toinen alkoi vetämään unta kaaliin.

Ehkä minä vain otan asiat liian henkilökohtaisesti ja aivot suurentelee asioita. TAI SITTEN EI!!

Taidan lopettaa tämän tänne valittamisen tältä erää ja alan vaikka pelaamaan jotain netissä jos sitten pysyis jonkin sortin tolkku päässä.... Toisaalta, jos menisi pihalle ja pitkälle kävelylle koiran kanssa, mutta toisaalta tuo haukku on kyllä selkeästi väsynyt enkä viitsi häntäkään piippuun vetää...

torstai, 26. lokakuu 2017

Tosi nopeeta...

Noniin. Alkanut tulla hissukseen uutta korttia (siis kelakorttia sun muuta) nimenvaihdoksen johdosta.

Taas näköjän häiriötekijää kun aloin kirjoitella tänne... Pikaiset kuulumiset kuitenkin.......

_____

Olo ihan ok, masennuksesta päässyt edes vähän eroon, mieli kyllä seilaa ihan "kivasti" edelleen, mutta tällä hetkellä ihan hyvä fiilis, täytänhän sentän vuosia tänään.

_____

Ei, nyt ei vaan voi keskittyä tähän kirjoittamiseen kun jatkuva höpötys ympärillä ja pitäs tulla vieraitakin josain vaiheessa kohtapuoleen....

sunnuntai, 15. lokakuu 2017

*

Kauhistus miten kauan edellisestä kirjoittelustani on, huh... Tähän aikaan kun vihdoin koneella maltan hetken keskittyä johonkin muuhunkin kun päättömään selailuun vähän sieltä ja vätän tuolta niin kirjoittelen kuulumisia.

Viime kuun lopussa mentiin naimisiin. Otettiin kotona isolle kirkolle lähtiessä esteettömyystodistus mukaan, että jos vaikka samalla reissulla käytäis maistraatissa. Soittelin ja sain parin tunnin päähän sitten meille vihkimisajan. Kaksi todistajaa otettiin paikan päältä. Semmoset 2-5min vihkijä höpötti (mulla meni aivan ohi kun olin niin jännittynyt), nimet alle ja toimitus valmis.

_____

Masennusjaksoa ollut. Itkuisuutta, tuntui (ja vähän tuntuu edelleen) että torppa sortuu niskaan. Aiemmin viikolla jo toivoinkin sitä torpan romahdusta. Nyt kuitenkin kaikki lähestulkoon ok, pärjään.

_____

Otin parisen päivää sitten yhteyttä netin kautta erääseen koirakasvattajaan. Keskusteltiin jonkin aikaa kirjoitellen viestejä mutta aika nopeasti todettiin että soitellaan. Kyselin että "voinko soittaa hetken päästä". Hän kerkesi jutulle ja minä sitten soitin tottakai kun sanoin niin tekeväni. Juteltiin piiiiiiiitkän aikaa luurissa ja juteltiin kaikenlaista, koirista ja sivumennen muustakin.

Keskustelin asiasta jonkun aikaa mieheni kanssa, josko meille muutaisi häneltä pentu. Ja jonkun ajan kuluttua keskustelu sai loppunsa, tuloksena se että kysyttiin meidän 1.5v nelitassujärjestelmältä tahtoisko hän pikkuveljen ja sitten mietittiin jo pennulle nimeä..

Varausmaksu maksettu ja nyt enää tarttis jaksaa odottaa sitä H-hetkeä että koiran hakeminen on ajankohtaista.

_____

Huomenna kiireinen päivä sikäli, että psykapolilta tulee tyyppiä tänne kotikäynnille, pitää ennen heidän saapumista saada koti kuntoon ettei nyt ihan läävältä näytä...

_____

Tälläinen aika pikainen tilannekatsaus tai mikä tämä kirjoitelma nyt ikinä olisikaan. Tekis mieli vaan jaaritella ummet ja lammet, mutta Muumipappaa lainaten: "Eikä, nyt tunnen kutsumusta vaaka-asentoon"